...ee... ei ole mun juttu tää talvi edelleenkään.
Tästähän on jo tovin aikaa kulunut kun oon viimeksi kirjottanut tänne. Ja täytyy sanoa että ei tässä ainakaan parempaan suuntaan olla oltu menossa. Vois todeta että eniten v*tuttaa kaikki. Viimesimpänä viikonloppuna tuli nolattua itsensä ihan täysin, kun menin tanssimaan pikkusen liian villisti yhen pikkusen nuoremman kaverin kanssa. Hän itse oli minun kimpussa kuin mikäkin loinen, ja siinä humalatilassahan sitä ei voinut olla kuin otettu tällaisesta huomiosta. Noooooh, ilmeisesti olin sitten kussut monen muunkin muroihin siinä ohimennen ja mennyt vissiin jonkun reviirillekin (tietämättä) kun kaikki oli seuraavana päivänä niin kylmäkiskoisia mua kohtaan. Jännä juttu. No ei tästä loisestakaan sitten mitään kuulunut, minähän olin hänen kanssaan aiemmin jo viestitellyt muutaman viattoman viestin, ja kummasti hän vaan mulle ilmoitti ettei halua olla mun kanssa enää missään tekemisissä. Kai mun huono maine kiiri jo sen yön aikana hänen korviinsa ja päätti sitten pysytellä siitä lähtien kaukana musta. Hei, mut sellasta sattuu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Enhän mä ollut sen kanssa edes alkamassa millekään, pidettiin vaan vähän hauskaa niinkuin baareissa on ollut aikojen alusta tapana tehdä! Ihme sakkia, sanon minä.
On se hirveätä kuinka paljon ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta tämä maa kantaa. Väkisinkin tulee sellainen olo, että pitäskö tässä nyt sitten itsekin masentua ja ahdistua? Jos ihan totta puhutaan niin sitä olen tässä nyt viime päivät harrastanutkin, tai ainakin tämän viikon. Ja kun tarpeeksi kauan ajattelee (no ehkä pari min) niin kyllähän niitä syitä löytyy multakin tällaiseen! Töissä on hirveä hullunmylly, kukaan ei tee hommiaan aikataulun mukaan, ja sitten ne harvat jotka niin tekee, niin ne pitää tehdä toisen kerran uudestaan kun ne on alunperinkin tehty päin persettä. Ja kuka sitä setvii, no minäpä tietenkin! Katoppa ku mullahan on vaan aikaa. Vaikka totuus on kyllä aivan toinen! Sit nää ihmissuhteet korpee mua aivan hulluna. Tämä miespuolinen ystävä repi perseensä kun kerroin hänelle edellisviikonlopusta. Sit mun exäkin oli baarissa viikonloppuna, ja hänkin suuttui tästä samasta tapauksesta, vaikka hänellä itselläänkin oli seuraa. Minen vaan ymmärrä sitä miksi pitää olla mustasukkainen sellaisesta ihmisestä jonka kans on joskus ollut jotakin, ja ehkä senkin jälkeen, mutta kaikilla kerroilla tämä on osoittautunut virheeksi. Eikä tämä ole koskaan mun kanssa mitään vakavaa pystynyt rakentamaan. Silti pitää olla tollanen. Miksi pitää yrittää toinen omistaa, vaikkei oo kuitenkaan tarpeeksi kiinnostusta alkaa mihinkään vakavaan EVÖ. Että tähän on nyt sitten tultu, tätä menoa mulla ei oo yhtään ystävää enää.... ja sehän on täysin mun moka. Oma moka. Painun ehkä kaivoon, ja toivon ettei kukaan tule pelastamaan!
